Syksyllä tuntui siltä, että blogin pitäminen olisi hauskaa, mielessä pyöri paljon asioita, joita voisi jakaa eteenpäin. Toisin kävi, kaikki kirjoittamisenergia paloikin Kirjaan ja blogi on ollut tyhjän panttina.
When I started my blog last fall, I had loads of ideas and felt like it would be fun to spread my thoughts trough web. It didn’t happen like that after all, all the time reserved for writing was consumed writing my book and the blog has stayed in the untouched configuration…
Kirjan tekeminen piti olla melko helppo juttu, olinhan käsitellyt aihetta lukemattomia kertoja kursseillani, edellisessä ohuessa opaslehdessäni sekä videolla jo yli kymmenen vuoden ajan. Aihe oli syöpynyt selkärankaani ja tekstin tuottaminen ei ollutkaan vaikeaa. Lokakuun lopusta joululomaan sujui kirjoittamisen parissa, samaan aikaan tein pitkää päivää opetushommissa muotoilukoulussa, illat kirjoitin. Mutta kirjoittamisen aikana tapahtui jotain, kevyenä ja jopa viihteellisenä alkanut työ muuttui painavaksi ja merkitykselliseksi, sen loppuun hierominen oli työläämpää kuin osasin kuvitella. Viimeistelyssä kului yhtä pitkä aika kuin kirjoittamisessa.
Writing the book was supposed to be an easy task. I had covered the theme in countless times in my striping workshops, in my striping guide and dvd during the last ten years. The craft was filtered in my spine and writing was easy and fun. I wrote from the end of October trough Christmas break, working daytime as a design teacher and writing in the evenings. But during the writing period I begun to realize that it was more than just a book I was working with, I was making my mark. A work which started easy and fun, turned to be heavier and more meaningful … To finalize and fine tune the work took as long as the basic writing itself.
Kirja kertoo pinstraippauksesta, se on opas ensikertalaiselle, mutta samalla se on inventaario kokemuksistani ja osaamisestani. Straippaus on kulkenut ”oikean” työn rinnalla koko elämäni, välillä se on siirtynyt työksi, välillä väistynyt tuottavampien hommien edestä sivuosaan. Alkuvuodet kuluivat harjoitellessa ja omaa tasoa hakiessa. Kilpailua ei ollut ja teknisen osaamisen sokaisemat katselijat jakoivat ylistystä, joka hämmensi ja sitä oli joskus vaikeaa ottaa tosissaan. Vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana olen pystynyt vertailemaan itseäni muihin, nyt kun straippareita on Suomessa jo useita ja Euroopassakin runsaasti, tiedän mihin rakoon kuulun. Onnistuneet verrokkistraippaukset alan mestareilta eivät aiheuta kateutta, vaan halua pyrkiä samaan ja vielä senkin ylitse.
Alkuaikojen suurinta antia straippauksen harjoittelussa oli kärsivällisyyden kasvaminen. Onnistunut työ tuotti tyydytystä ja antoi intoa pyrkiä vielä parempaan, vaikka esikuvia tai malleja oli vähän, oma tyyli oli opeteltava itse. Tyyli syntyi kokonaisuudesta, johon vaikuttivat 50-luvun autot ja grafiikka, 30-luvun muotoilu ja lopulta teollisen muotoilun opiskelu. Kolmiulotteinen muodon rakentaminen ja straippaus sisälsivät paljon samanlaisia elementtejä, sommittelu ja mittasuhteet ratkaisivat onnistuneen lopputuloksen.
The greatest experience in my first years as a beginner striper was to understand the importance of patience. To succeed with the design of a stripe gave satisfaction and urge to create even better work, even without any idols or role models, the style had to be learned by myself. My style evolved from 1950´s cars and graphic language, streamline design from the 30’s and finally studies in industrial design. Forming 3-dimensionals objects and striping had surprising amount of similarities, especially in composition and dimensions, which are essential in any design work.
En tiedä osasinko kertoa kirjassa riittävän hyvin sommittelun merkityksestä maailmassamme, jossa kaikki on suhteessa toisiinsa, jossa mikään ei ole pysyvää. Asioiden, visioiden ja todellisuuden välillä painopisteet vaihtuvat pienien impulssien vaikutuksesta, sama tapahtuu raidalle. Selkeästi alkava muoto menettää helposti jännitteensä pienestä ajattelemattomasta liikkeestä, kuvan ryhti katoaa ja muuttuu osaksi yleistä kakofoniaa. Näin tapahtuu usein myös mestaristraippareille, kuvion värit ja monimutkaisuus alkavat syödä peruslinjojen tehoa. Straippari ei saisi herpaantua!
I don’t know if I was able to express the importance of composition in this world we are living in, where everything is related to each other and nothing will stay same forever. The balance between hopes, visions and reality is in constant change, same happens with the simple stripe. If you lose your concentration while laying a stripe, its tension dies and the result is just another scribble in this general cacophony. It happens even with the master stripers, the colors and design of a stripe gets sometimes over-decorative. A striper should always stay cool…!
Ymmärrän olevani jonkin aika ison jutun äärellä, ”yleinen sommittelu”, asioiden suhteet askarruttavat. Yksinkertainen viiva on johdattanut ajatukset siihen. Tämä itseopittu straippauksen tekninen teoria on nyt lyöty nippuun, Kirja kuittaa työn tehdyksi ja ehkäpä ajatuskapasiteettia avautuu muuhunkin. En uskonut että straippausaiheisen Kirjan kirjoittaminen olisi voinut tuottaa tällaisen tuloksen. Tästä se lähtee…
I have understood that there is something big I am dealing with, this”general composition of things” is mind boggling. A simple line has guided my thoughts on to it. The self taught theory of pinstriping is more or less created now, the Book finalizes it and I could never think that it may just be a beginning of something totally new…. I am ready!
No comments:
Post a Comment